Venäjän keisarikunnan uutta puolustussuunnitelmaa alettiin laatia vuonna 1907 keisarin annettua tästä määräyksen. Toteutumiseen arviointiin kuluvan kymmenen vuotta. Samalla päätettiin myös Kronstadtin ja Viipurin linnoitusten aseistuksen nykyaikaistamisesta. Uutta puolustussuunnitelmassa oli rannikkopuolustuksen keskitys Tallinnan-Porkkalan linjalle. Tallinnasta piti muodostua Venäjän sotalaivaston operatiivinen tukikohta. Tarvittavaa suurta sotasatamaa suunniteltiin aluksi Muugan lahteen, mutta pian päädyttiin Tallinnan lahteen. Töiden arveltiin valmistuvan 1916.

Keisari antoi kuitenkin vasta 18.8.1909 määräyksen laatia lakiehdotuksen suunnitelman rahoituksesta. Tallinnan-Porkkalan puolustuslinjan yleissunnitelman valmistuttua keisari hyväksyi sen kiitoksin 16.11.1911. Suunnitelmassa asetettiin päätehtäväksi varmistaa ja helpottaa Venäjän sotalaivaston operaatioita estettäessä vihollislaivojen läpimurtoja, ja myös läpimurtojen mahdollisesti tapahduttua. Painopiste oli Tallinnassa jonka läheisten rannikkopattereiden piti suojata Paljassaarelle rakennettavaa sotasatamaa ja varikoita ja taata sotalaivoille vapaa pääsy Suomenlahdelle. Porkkalan apulinnoituksen piti suojata kevyeiden risteilijöiden tukikohtaa saaristossa.