DDR on vähitellen vaipumassa unholaan. Nuorten keskuudessä Itä-Saksasta tunnetaan lähinnä vain Berliinin muuri ja kertomukset Stasista, valtioturvallisuuden ministeriöstä. Liikenteestä on jäänyt elämään jalankulkijoiden liikennevalojen hattupäinen mies, joka esiintyy usein Berliinin nykyajan matkamuistoissakin.

DDr oli salaperäinen ja sulkeutunut. Kansalaiset elivät valvotussa vapaudessa; ihmisinä he olivat kuitenkin useimmiten ystävällisiä, jopa sympaattisia. Yhteiskuntarakenne oli siellä sangen erikoinen: yhdistelmä sosialismia ja saksalaista täsmällisyyttä. Maa pyrki maailman johtavien teollisuusvaltioiden joukkoon avainsanojen ollessa kemianteollisuus ja muovit. Myös liikenne kehittyi omanlaisekseen. Suurimpana syynä siihen oli energiapula, joka pakotti vähitellen kaikki yli 50 km:n kuljetukset raiteille. Liioittelematta voi todeta, että 1980-luvun lopulla liikennerakenne oli kuin 1950-luvun Suomessa.