Kirjan päähenkilö Penjami Puhakka aloitti rautatieuransa vuosisadan lopulla Oulussa. Teoksen ensimmäisessä lauseessa hän on veturinlämmittäjänä lämmittämässä G1-sarjan veturia, "Pikku-Ruskeaa" numero 124, joka on tänäkin päivänä nähtävissä entisöitynä Suomen rautatiemuseossa Hyvinkäällä.

Puhakan ja hänen perheensä elämää seurataan vuoteen 1933. Teos on monelta kannalta hyvä aikalaiskuvaus. Kirjassa on viitteitä moniin tositapahtumiin; hyviä tarinoita kuten kertomus Tsaarin junan suistumisesta raiteilta Borkissa 29.10.1888. Eläväksi ja uskottavan tuntuiseksi romaanin tekee se, että veturimiesten ammattisanasto on hyvin hallussa.

Teos antaa aina uutta jokaisella lukukerralla.