Kirja kuljettaa lukijansa suuriruhtinaskunnan kuohuvista pioneeriajoista 2000-luvun taloudellisesti haastaviin kasvun vuosiin. Zetterberg kertoo rataverkon nopeasta laajenemisesta radanrakennuksen alkuvuosikymmeninä, junaliikenteen kilpailusta linja-autojen kanssa, sotavuosien moninaisista kuljetustehtävistä, ratojen sähköistämisestä, matkustaja- ja tavaraliikenteen kasvusta, VR:n yhtiöittämisestä 1990-luvulla sekä poliittisista kuvioista suurten päätösten takana.

Kirja esittelee lyhyesti Mannerheimin elämän, jonka jälkeen keskitytään hänen käyttämiinsä kulkuneuvoihin. Omat lukunsa ovat saaneet (85 sivua), junat (6 sivua), hevoset (3 sivua), lentokoneet (17 sivua) sekä veneet ja laivat (3 sivua). Kulkuneuvojen lisäksi kirjassa on laaja osa "Mannerheim 75 vuotta ja kesäkuun 4. päivä 1942". Tuolloin tapahtuneesta vierailusta, lentoon liittyneistä ongelmista ja junassa tapahtuneista äänityksistä on ollut liikkeellä monenlaista kertomusta, joihin kirja tuo uuden tulkinnan.

Porkkanoiden liikenteeseentulo osui VR:n dieselöitymisen kulta-aikaan, 1960-luvun puoliväliin, jolloin VR alkoi keskittyä pitkänmatkan yhteyksiin ja matka-aikojen lyhentämiseen. Tähän porkkanat soveltuivat hyvin. Niiden valta-aika jäi kuitenkin lyhyeksi, jo 1972 uudet veturivetoiset luksusjunat syrjäyttivät ne normaaleiksi pikajuniksi. Tämä kirja kerää yksiin kansiin koko PORKKANA:n tarinan.

Eilispäivän liikennettä höyry- ja dieseljunilla, raitiovaunuilla, höyrylaivoilla, potkurilentokoneilla ja hyötyajoneuvoilla. Minkälaisia vanhoja kulkuneuvoja saattoi löytää 1960- ja 1970-luvulla ansiotyössä Suomessa? Transport of yesterday steam and diesel railway traction, trams, steamboats, propeller aircraft and commercial road vehicles. What types of commercial transport were to be found in the 1960's and 1970's?

Huru 12 -dieselveturisarja oli käytössä Valtionrautateillä 1959–1990. Sarjasta muodostui ehkä pidetyin ja arvostetuin dieselveturi niin käyttäjien kuin asianharrastajienkin silmissä. Ajovuosiin mahtuu kuitenkin kaikenlaisia sattumuksia. Tämä kirja raapaisee näitä arjen poikkeuksia veturi veturilta, mutta kertoo pääpiirteissään myös veturin hankinta- ja käyttöhistoriasta. Teoksessa esitellään jokainen sarjan veturi.

Opas vie matkailijan suurkaupungin kiinnostaviin kohteisiin asema asemalta. Mukana on uusia vaihtoehtoja kävijälle, joka on jo nähnyt perinteiset vierailukohteet kaupungin keskustassa. Jokaisen aseman yhteydessä on kerrottu lähiseudun historiasta sekä kävelyetäisyydellä sijaitsevista kohteista.

Saksalaiset rakensivat jatkosodan aikana vuosina 1942-1944 kenttärataa Hyrynsalmelta Taivalkosken kautta Kuusamoon. Tavoitteenaan heillä oli Muurmannin rata Neuvostoliitossa. Tämä kaksi vuotta kestänyt rakennustyö kosketti tavalla tai toisella radan varren asukkaita sekä radalla työssä olleita.

Toisin kuin tavanomaisissa panssarijunakirjoissa, joissa esitellään syvällisesti junien tekniikkaa, on tässä tekstissä pyritty kertomaan laajemmin mihin historian kokonaisuuteen panssarijunien käyttö Suomessa liittyi.

Junalautat-kirja on runsaasti kuvitettu tietoteos, joka perehdyttää lukijan junalauttaliikenteeseen, Suomen junalauttasatamiin ja Suomeen liikennöineisiin junalauttoihin. Enimmillään Suomessa on liikennöinyt samanaikaisesti viisi junalauttaa. Kirjassa esitellään myös Itämeren alueen junalauttaliikenteen yleiskehitys ja kerrotaan junalauttaliikenteestä maailmanlaajuisesti.

Simo Toikkanen on nuoren polven junaharrastaja ja taitava valokuvaaja, joka on onnistunut vangitsemaan valokuviinsa nautittavia ja tunnelmallisia 2000-luvun juna- sekä radanvarsinäkymiä. Tässä kirjassa katsotaan valokuvaajan silmin radan ja junien kauneutta.

Veturinlämmittäjä Puhakan työtä höyryvetureissa ja hänen perheensä elämää seurataan 1800-luvun lopulta vuoteen 1933. Teos on hyvä aikalaiskuvaus ja kirjassa on viitteitä moniin tositapahtumiin. Myös kansalaissodan kuvaus on koskettava. Eläväksi ja uskottavaksi romaanin tekee veturimiesten ammattisanaston käyttö.

Tämä kirja on tarkoitettu perusaineistoksi jokaisen rautatiestä kiinnostuneen kirjastoon. Runsaasti kuvitettu osaksi ennen julkaisemattomalla materiaalilla.  Kirja on jatkoa 1993 ilmestyneelle Kapeat kiskot -kirjalle.

Helsingin ja Turun välinen Rantarata on tunnetuimpia suomalaisia rautateitä. Sen historia on pitkä ja mielenkiintoinen. Oman lisänsä siihen antaa Porkkalan vuokra-aika, jolloin radan käyttö oli hyvin poikkeuksellista. Markku Nummelin käy kirjassaan tunnollisesti läpi jokaisen liikennepaikan unohtamatta radan rakennetta, siltoja, tunneleita, liikennettä, junakalustoa, aikatauluja, asemia...

Pikku-Rusko-lempinimen saatua veturityyppiä rakennettiin Suomen leveäraiteisille radoille sellaisenaan tai erilaisina muunnoksina G1-G12 -sarjoina yhteensä 229 veturia. Niistä vanhimmat palvelivat yhtäjaksoisesti lähes 70 vuotta. Tämä kirja kertoo näiden SLM:n ja VR:n Helsingin konepajan valmistamien veturien tarinan.

Dv12-yleisveturit muodostavat suurimman rataverkollamme liikennöivän veturisarjan. Vanhimmat veturit ovat jo yli 50-vuotiaita ja niiden määrä on pikku hiljaa vähenemässä. Arttu Käyhkö päätti ikuistaa Dv12-vetureita vielä kun se on mahdollista. 

Kirja vie lukijan ajassa taaksepäin aikaan, jolloin Itä-Saksassa teillä kulkivat Trabantit, Wartburgit, IFA:t ja Ikarukset. Rautateillä liikkuivat vielä monin paikoin höyryveturit. Mukana on myös DDR:n lentoliikenne, vesiliikenne ja kaupunkiraideliikenne. Liikenteen ja kulkuvälineiden kehitys on sidottu kirjassa DDR:n poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Oleellinen osa on kirjan mukana tuleva elävää kuvaa DDR:stä sisältävä DVD.

Puolustusvoiman kuvakeskuksen julkaisemista SA-valokuvista vuosilta 1939-1945 koottu teos kertoo seikkaperäisesti rautateiden raskaista sotavuosista. These photographs taken by professionals with quality camera equipment provide a superb and unique documentation of wartime 1939-1945.

Teos on kertomus siitä miten ja miksi syntyi visio varta vasten Helsinkiin sopivasta uuden polven raitiovaunusta joka olisi edeltäjiään parempi, luotettavampi ja pidetympi, ja miten unelmasta tuli vähitellen totta. This book narrates how and why the vision for a new generation of tramcar suitable for Helsinki was created - to be superior, more reliable and more popular than of its predecessors, and how a dream became a reality.