Kotimaiset kirjat
Hangon rautatie
Markku Nummelinin kokoama Hangon rautatie -kirja kuvaa Hyvinkäältä Hankoon johtavan rautatien kehityksen suunnittelusta nykypäivään - sähköistettyyn rautatiehen asti. Rautatie, Hangon satama ja Hangon kaupunki syntyivät käsi kädessä. Rautatien ansiosta Rajamäelle, Lohjalle, Virkkalaan ja Kirkniemeen tuli suurteollisuutta. Myös Lappohjan ja Hangon teollisuudelle rautatiellä oli suuri vaikutus. Rajamäen ja Röykän taajamat syntyivät paikoille, missä ennen ei juurikaan ollut asutusta. Hyvinkää sai lisävauhtia tultuaan Hangon radan kautta risteysasemaksi. Tänä päivänä Hankoon kulkevat nopeat sähkömoottorijunat.
Kirja yhdistää toisiinsa rautatie-, paikallis- ja teollisuushistoriaa, merenkulkua ja jopa lentoliikennettäkin.
Kirjassa on myös runsaasti sotahistoriaa, olihan osa radasta Neuvostoliiton vuokra-aluetta.
Puupolttoisia höyryvetureita
Puu on kauimmin käytössä ollut höyryvetureidemme polttoaine. Jo Helsinki–Hämeenlinna-rautatien ensimmäiset työjunat vuonna 1861 kulkivat halkojen voimalla. Vaikka halkolämmitteiset veturimme vähenivät vuosien mittaan, käytettiin niitä vielä 1970-luvullakin, höyryveturiliikenteen loppuun saakka. Kivihiiltä alettiin käyttää jo 1890-luvulla, mutta se ei kokonaan syrjäyttänyt puuta. Varsinkin sotavuosina ja heti sen jälkeen hiilestä oli kova pula, ja lähes kaikkia vetureita jouduttiin lämmittämään haloilla.
Tämä Katajiston uutuusteos kertoo puupolttoisista höyryvetureista 1860-luvulta 1970-luvulle.
Kirjan kuvitus on runsas ja mukana on paljon ennen julkaisemattomia kuvia harrastajien kokoelmista.
Höyryveturit - junatietoa junioreille
”Junatietoa junioreille – Höyryveturit” -kirja on suunnattu tiedonjanoisille lapsille ja nuorille. Kirja kertoo erilaisista höyryvetureista sekä vetureiden käytön historiasta. Kirjaa lukemalla tulevat tutuiksi monet vetureiden käyttötarkoitukset sekä suomalaisten vetureiden lempinimet Ankoista Ukko-Pekkoihin ja Prinsessaan. Kirjassa annetaan myös vinkkejä, mistä höyryvetureita voi edelleen löytää. Teknisistä yksityiskohdista kiinnostunut lukija saa erillisistä taulukoista tietoja vetureiden no-peuksista, painoista ja iästä. Tervetuloa höyryvetureiden kiehtovaan maailmaan! Ostajalle myös latauslinkki kansikuvan tervehdyksineen!
Helsingin raitiotiet I - 1890-1950
Raitiotien toteuttamisesta Helsinkiin keskusteltiin jo 1870-luvulla, ja ensimmäinen varsinainen suunnitelma laadittiin vuonna 1881. Vihdoin joulukuussa 1890 ensimmäinen hevosvetoinen raitiovaunu kuljetti matkustajia Helsingin katuja pitkin. Tuolloisesta kahdeksan kilometrin pituisesta hevosraitiotieverkosta on runsaassa 130 vuodessa edetty lähes 60 kilometrin pituiseen sähköraitiotieverkkoon — ja verkko kasvaa edelleen.
Kirjan ensimmäisessä osassa käydään läpi Helsingin raitioteiden kehitys ensimmäisten 60 vuoden aikana. Kirja tarjoaa yksityiskohtaiset tiedot niin rataverkon ja linjaston laajenemisesta kuin kalustohankinnoistakin liikennehenkilökuntaa ja tekniikkaa unohtamatta. Runsas ja monipuolinen kuvitus kertoo omaa tarinaansa kaupungin muutoksesta.
Reino Kalliomäki - harrastuksena valokuvaus, valokuvia vuosilta 1965-1988
”Junan merkitys oli nuoruudessani toinen kuin nykyään ja sillä pääsi kauas. Aloitin kuvaamisen jo nuorena, koska 1960-luvun alkupuolella oli vaikea edes nähdä kunnon kuvia tai kuvasarjoja eri veturityypeistä. Tämä oli ehkä yhtenä syynä, miksi otin valokuvauksen tärkeimmäksi osaksi rautatieharrastustani. Kuvia tuli aluksi otettua kovin vähän, koska ei ollut kuvauskavereita. Ei ollut Veturien Ystäviä eikä sosiaalista mediaa.
Lapsuudenkotini pihalle kuuluivat kirkonkellot Nokialta ja Siurosta. Lisäksi tehtaan pilli. Junan ääni kuului sen ylittäessä siltaa Siuron asemalla. Samoin junan vihellys. Radalle oli matkaa puolisen kilometriä. Junat kuuluivat hienosti, sillä Tampereen suuntaan paikalla on vaativa nousu. Höyryveturi kovassa työssä sekä näkyi että kuului!
Tähän kirjaan on koottu otoksiani vuosien varrelta. Toivottavasti niiden myötä pääsee aistimaan jo kadonneen rautatiemiljöön.”